Kun pankki hylkää hyvityksen petostapauksen jälkeen, se vetoaa useimmiten törkeään huolimattomuuteen. Mitä käsite tarkoittaa, kenen on näytettävä se toteen ja mitkä seikat merkitsevät.
Verkkopankissa tapahtuneen petoksen jälkeen moni vahinkoa kärsinyt saa pankiltaan lyhyen kirjeen: hyvitys hylätään, koska asiakas on toiminut törkeän huolimattomasti. Se on kaksin verroin raskasta – taloudellisen vahingon lisäksi tulee moite siitä, että on itse vastuussa tapahtuneesta.
Tällainen kirje kertoo kuitenkin aluksi vain pankin oikeudellisen käsityksen. Se, pitääkö moite paikkansa, määräytyy lain mittapuiden mukaan, jotka ovat selvästi ankarampia kuin arkikielinen käsite antaa olettaa.
Miksi moitteella on niin suuri painoarvo
Hyväksymättömässä maksutapahtumassa pankin on lähtökohtaisesti hyvitettävä summa Saksan siviililain (BGB) 675u §:n nojalla. Tätä vastaan se voi esittää BGB:n 675v §:n mukaisen oman vahingonkorvausvaatimuksensa, jos asiakas on rikkonut huolellisuusvelvollisuuksiaan tahallisesti tai törkeän huolimattomasti. Silloin asiakas voi joutua vastaamaan koko vahingosta. Tavallisen huolimattomuuden tapauksessa asiakkaan osuus jää sen sijaan laissa tarkkaan rajattuun määrään. Tuottamuksen aste ratkaisee siksi usein sen, kuka vahingon lopulta kantaa.
Se, mistä velvollisuuksista on kyse, ilmenee ennen kaikkea BGB:n 675l §:stä: asiakkaiden on suojattava henkilökohtaiset turvatunnuksensa – esimerkiksi tunnukset ja hyväksymiskoodit – oikeudettomalta käytöltä ja ilmoitettava katoamisesta tai väärinkäytöstä viipymättä saatuaan siitä tiedon.
Mittapuu: enemmän kuin yksi virhe
Yleisen siviilioikeudellisen käsityksen mukaan törkeä huolimattomuus on käsillä vain, jos vaadittavaa huolellisuutta on rikottu epätavallisen suuressa määrin – siis jos on jätetty huomiotta se, minkä olisi konkreettisessa tapauksessa pitänyt olla kenelle tahansa selvää. Lisäksi tulee henkilökohtainen puoli: menettelyn on oltava myös subjektiivisesti anteeksiantamatonta. Huolimattomuus, hetkellinen ylikuormittuminen tai erehdys aikapaineen alla eivät sinänsä riitä.
Tärkeä on myös näkökulma. Jälkikäteen moni petostapa vaikuttaa helposti läpinäkyvältä. Oikeudellisesti merkitystä on kuitenkin sillä tilanteella, jossa asianomainen henkilö oli: mitä tietoja hänellä oli, kuinka uskottavasti tekijät esiintyivät, kuinka paljon aikaa jäi harkintaan?
Seikat, joista tyypillisesti riidellään
Sen, onko törkeän huolimattomuuden kynnys ylitetty, tuomioistuimet arvioivat kokonaisharkinnan perusteella. Säännönmukaisesti merkitystä on seuraavilla kysymyksillä:
- Luovutettiinko tunnuksia tai hyväksymiskoodeja – ja jos luovutettiin, millä tavoin ja kenelle oletettavasti?
- Mitä hyväksymismenettely tarkalleen näytti: tilisiirron summan ja saajan vai jonkin muun toimenpiteen, esimerkiksi uuden laitteen rekisteröinnin?
- Kuinka työläs erehdyttäminen oli, esimerkiksi jäljitellyn verkkosivuston tai manipuloidun soittajanumeron avulla?
- Tiesivätkö tekijät jo ennalta henkilötietoja tai tilitietoja, jotka saivat yhteydenoton vaikuttamaan uskottavalta?
- Oliko pankki varoittanut aiemmin selvästi ja ymmärrettävästi juuri tästä toimintatavasta?
Mikään näistä kohdista ei ratkaise asiaa yksinään. Tuomioistuimet arvioivat hyväksymiskoodin luovuttamista puhelimessa usein kriittisesti; kokonaiskuva voi kuitenkin – esimerkiksi erityisen ammattimaisen erehdyttämisen tapauksessa – muodostua yksittäistapauksessa toisenlaiseksi.
Kenen on näytettävä mikäkin toteen?
Pankin, joka vetoaa törkeään huolimattomuuteen, on esitettävä ja näytettävä toteen ne tosiseikat, joista moite johtuu. Pelkkä se seikka, että maksuvälinettä käytettiin teknisesti asianmukaisesti ja tunnistaminen kirjautui lokiin, ei BGB:n 675w §:n mukaan välttämättä riitä tähän.
Samalla asiakkailta odotetaan, että he kuvaavat tapahtumainkulun omasta näkökulmastaan ymmärrettävästi. Siksi ensimmäisellä pankille annettavalla selvityksellä on huomattava painoarvo. Epätarkkoja tai hätiköityjä muotoiluja – esimerkiksi puhelussa pian tapahtuman jälkeen tai vahinkoilmoituslomakkeessa – käytetään myöhemmin usein vahinkoa kärsinyttä vastaan.
Myös pankin toimintaa tarkastellaan
Arviointiin ei vaikuta vain asiakkaan toiminta. Merkitystä voi olla sillä, onko laitos edellyttänyt vahvaa asiakkaan tunnistamista – jos se puuttuu, asiakas ei BGB:n 675v §:n mukaan lähtökohtaisesti ole vahingonkorvausvastuussa, ellei hän ole toiminut petollisessa tarkoituksessa. Myös kysymyksellä siitä, näyttikö hyväksymismenettely toimenpiteen selkeästi ja ymmärrettävästi, voi olla merkitystä. Se, missä määrin tämä vähentää pankin vaatimusta, riippuu yksittäistapauksesta.
Yhteenveto
Törkeä huolimattomuus on korkea mittapuu eikä mikään automaatio. Pankin antama hylkäys ei ole viimeinen sana – yhtä vähän ankarasta mittapuusta seuraa kuitenkaan varma vaatimus. Ratkaisevia ovat tarkka tapahtumainkulku, hyväksymismenettelyn toteutustapa ja näyttötilanne. Se, joka on saanut hylkäävän päätöksen, voi antaa sen perustelut oikeudellisesti arvioitaviksi. Huomioon on otettava BGB:n 676b §: hyväksymättömistä maksuista on ilmoitettava pankille viipymättä, viimeistään 13 kuukauden kuluessa tilin veloituksesta.
Usein kysytyt kysymykset
Ei, hylkäys kertoo aluksi vain pankin arvion. Pankin on esitettävä ja näytettävä toteen ne seikat, joiden perusteella kyseessä olisi törkeä velvollisuuksien rikkominen. Sitä, onnistuuko se siinä, voidaan arvioida vain konkreettisen tapahtumainkulun perusteella.
Tuomioistuimet arvioivat hyväksymiskoodien luovuttamista usein kriittisesti, mutta kiinteää sääntöä ei ole. Merkitystä on muun muassa sillä, miten erehdyttäminen oli toteutettu ja mitä hyväksymismenettely tosiasiassa näytti. Luotettava arvio edellyttää kaikkien olosuhteiden selvittämistä.
Ilmoittakaa väärinkäytöstä viipymättä ja pyytäkää sulkemaan käyttöyhteydet. Kuvatkaa tapahtumainkulku totuudenmukaisesti ja mahdollisimman tarkasti; välttäkää arvailuja asioista, joita ette varmuudella muista. Laajempien kirjallisten selvitysten kohdalla voi olla järkevää hankkia ensin oikeudellista neuvontaa.
