Tietojenkalastelussa tekijät esiintyvät pankkina, pakettipalveluna, viranomaisena tai maksupalveluna. Väärennetyillä sähköposteilla, tekstiviesteillä, pikaviesteillä tai puheluilla he yrittävät saada haltuunsa tunnuksia, korttitietoja tai hyväksyntöjä. Viestit ja verkkosivut on usein tehty niin hyvin, ettei niitä juuri erota alkuperäisistä. Uhriksi joutuu kaikenikäisiä ja kaikkien ammattiryhmien edustajia.
Oikeudellisesti ratkaisevaa on ennen kaikkea se, hyväksyittekö sitä seuranneet maksut itse vai toimivatko tekijät saamillaan tiedoilla ilman suostumustanne. Hyväksymättömien maksujen osalta laki säätää Saksan siviililain (BGB) 675u §:ssä lähtökohtaisesti pankin hyvitysvelvollisuudesta. Pankit kuitenkin hylkäävät hyvityksen usein vedoten siihen, että olette toiminut törkeän huolimattomasti.
Siihen, pitääkö tämä väite, ei voi vastata yleisesti. Ratkaisevia ovat tapahtumien konkreettinen kulku, harhautuksen toteutustapa, käytetty hyväksyntämenettely ja kysymys siitä, mitä pankki pystyy riitatilanteessa näyttämään toteen. Juuri tämän selvitämme asiakirjojenne pohjalta.