Toteutettua tilisiirtoa ei voi yksinkertaisesti peruuttaa. Mitä keinoja petoksen jälkeen kuitenkin on – vastaanottajapankille tehtävästä palautuspyynnöstä vaatimuksiin tilinhaltijaa kohtaan.
Hetki, jona käy selväksi, että tilisiirto on mennyt petoksentekijöille, on vahinkoa kärsineelle raskas. Ensimmäinen kysymys on lähes aina: saako rahat takaisin? Toisin kuin suoraveloituksessa, tilisiirroissa ei ole oikeutta palauttaa maksua ilman muuta.
Tilanne ei silti ole joka tapauksessa toivoton. Lähtökohtia on useita, mutta niiden onnistuminen riippuu voimakkaasti kuluneesta ajasta ja olosuhteista. Tämä artikkeli antaa niistä yleiskuvan.
Tilisiirron palautuspyyntö: toimikaa nopeasti, pysykää realistisina
Tilisiirtotoimeksiantoa ei lähtökohtaisesti voi enää peruuttaa sen jälkeen, kun se on saapunut pankkiin. Pankki voi kuitenkin yrittää pyytää maksua takaisin. Jos määrää ei ole vielä välitetty eteenpäin, suoritus on olosuhteista riippuen vielä mahdollista pysäyttää. Jos se on jo hyvitetty vastaanottajan tilille, oma pankki esittää palautuspyynnön vastaanottajapankille. Tämä saa yleensä palauttaa määrän vain tilinhaltijan suostumuksella – petostapauksissa tämä suostumus jää odotetusti saamatta.
Palautuspyyntö on silti järkevä: se dokumentoi varhaisen reagoinnin ja saattaa petosepäilyn vastaanottajapankin tietoon. Se voi johtaa siihen, että pankki tarkastaa tilin eikä toistaiseksi maksa ulos tilillä vielä olevia varoja.
Hyväksytty vai hyväksymätön – ratkaiseva erottelu
Omaa pankkia kohtaan esitettävien vaatimusten kannalta ratkaisevaa on, oliko maksu hyväksytty. Jos kolmannet osapuolet ovat käynnistäneet tilisiirron ilman tilinhaltijan suostumusta, esimerkiksi kaapatuilla tunnuksilla, pankin on lähtökohtaisesti hyvitettävä määrä Saksan siviililain (BGB) 675u §:n nojalla. Pankki voi kuitenkin esittää tätä vastaan BGB:n 675v §:n mukaisen vahingonkorvausvaatimuksen, jos asiakas on toiminut törkeän huolimattomasti.
Toisin on silloin, kun vahinkoa kärsinyt on itse pannut tilisiirron vireille, koska häntä on erehdytetty maksun tarkoituksesta tai vastaanottajasta – esimerkiksi väärennetyn laskun tai näennäisen sijoituksen yhteydessä. Tällainen maksu katsotaan lähtökohtaisesti hyväksytyksi. Oikeutta hyvitykseen BGB:n 675u §:n nojalla ei silloin pääsääntöisesti ole; erehdyttäminen ei muuta tätä. Vaatimukset pankkia kohtaan voivat näissä tapauksissa tulla kyseeseen vain erityisin edellytyksin, esimerkiksi jos pankki on poikkeustilanteessa laiminlyönyt varoitusvelvollisuutensa.
Mikä on vastaanottajapankin rooli
Vahinkoa kärsineellä ei ole sopimusta vastaanottajapankin kanssa. Pankki on lähtökohtaisesti velvollinen vain omalle asiakkaalleen eikä pankkisalaisuuden ja tietosuojan vuoksi yleensä anna tietoja tilinhaltijasta. Vastaanottajapankin vastuusta vahinkoa kärsineitä kohtaan keskustellaan vain hyvin rajatuissa poikkeustapauksissa, eikä siitä voi tehdä yleistyksiä.
Käytännössä vastaanottajapankki on merkityksellinen ennen kaikkea niin kauan kuin tilillä on vielä varoja. Esitutkintaviranomaiset voivat tietyin edellytyksin turvata tilillä olevat varat. Ripeä rikosilmoitus täydellisine tilisiirtotietoineen on siksi enemmän kuin muodollisuus.
Vaatimukset vastaanottajatilin haltijaa kohtaan
Pankista riippumatta vaatimuksia voi olla sitä henkilöä kohtaan, jonka tilille varat ovat saapuneet. Kyseeseen voivat tulla:
- perusteettomaan etuun perustuva vaatimus BGB:n 812 §:n nojalla, koska tilinhaltija on saanut määrän ilman oikeudellista perustetta,
- vahingonkorvaus BGB:n 823 §:n 2 momentin nojalla yhdessä Saksan rikoslain (StGB) 263 §:n kanssa, jos tilinhaltija on itse ollut osallisena petoksessa,
- vahingonkorvaus tahallisesta hyvän tavan vastaisesta vahingonteosta BGB:n 826 §:n nojalla.
Usein vastaanottajatili ei kuulu varsinaisille tekijöille vaan niin sanotuille rahamuuleille (saks. ”Finanzagenten”), jotka ovat antaneet tilinsä – osin itsekin erehdytettyinä – varojen edelleen välittämiseen. Myös heitä kohtaan voi olla vaatimuksia. Se, voiko tilinhaltija vedota siihen, että hän on jo välittänyt varat eteenpäin, riippuu muun muassa siitä, mitä hän tiesi tai mitä hänen olisi pitänyt havaita.
Käytännön esteitä ei pidä aliarvioida: tilinhaltijan nimi ja osoite on ensin selvitettävä, usein tutustumalla esitutkinta-aineistoon. Jos tili on ulkomailla tai tilinhaltija on varaton, vaatimusta on hyvästä oikeudellisesta asemasta huolimatta usein vaikea panna täytäntöön.
Yhteenveto
Laki ei tunne yksinkertaista tilisiirron ”takaisin hakemista”. Mahdollisia ovat nopea palautuspyyntö, hyväksymättömissä maksuissa oikeus hyvitykseen omalta pankilta sekä näiden ohella vaatimukset vastaanottajatilin haltijaa kohtaan. Se, mitkä näistä keinoista ovat yksittäistapauksessa käytettävissä ja taloudellisesti järkeviä, riippuu tapahtumien kulusta, aikatekijästä ja vastaanottajan henkilöstä. Rehellinen arvio kuuluu asiaan: rahoja ei ole joka tapauksessa mahdollista saada takaisin.
Usein kysytyt kysymykset
Ei. Kun toimeksianto on saapunut pankkiin, sen peruuttaminen ei lähtökohtaisesti ole enää mahdollista. Pankki voi ainoastaan pyytää maksua takaisin; hyvityksen jälkeen palauttaminen riippuu yleensä vastaanottajan suostumuksesta.
Itse hyväksytty tilisiirto katsotaan lähtökohtaisesti hyväksytyksi maksuksi, vaikka se perustuisi erehdyttämiseen. Oikeutta hyvitykseen BGB:n 675u §:n nojalla ei silloin pääsääntöisesti ole. Selvitettäviksi jäävät vaatimukset tilinhaltijaa ja – poikkeustapauksissa – osallisia pankkeja kohtaan.
Vastaanottajapankki ei yleensä anna tätä tietoa. Usein henkilöllisyys selviää esitutkinnasta; vahinkoa kärsineet voivat hakea oikeutta tutustua aineistoon asianajajan välityksellä.
