Myyntiesitteiden tarkoituksena on mahdollistaa tietoon perustuva sijoituspäätös. Jos olennaiset tiedot ovat virheellisiä tai puutteellisia, esitteestä vastuussa olevien vastuu voi tulla kyseeseen.
Se, joka tarjoaa arvopapereita, sijoituskohteita tai rahasto-osuuksia yleisölle, on monissa tapauksissa velvollinen julkaisemaan esitteen. Esitteen tulee sisältää kaikki tiedot, jotka ovat olennaisia sijoituksen arvioimiseksi – erityisesti mahdollisuuksista, riskeistä, kuluista ja mukana olevista henkilöistä. Sijoittajille esite on usein keskeisin tietolähde.
Jos esite osoittautuu virheelliseksi, herää kysymys siitä, kenen on vastattava siitä. Esitevastuuta koskevat säännökset on jaettu useisiin lakeihin, ja niitä täydentävät oikeuskäytännön periaatteet. Tämä artikkeli hahmottelee perusrakenteen.
Oikeusperustat pääpiirteittäin
Se, mikä vastuusäännös tulee sovellettavaksi, määräytyy sijoitustuotteen lajin mukaan. Arvopaperiesitteiden sisältöä koskevat vaatimukset perustuvat pääosin eurooppalaiseen esiteasetukseen; vastuusta säädetään kansallisessa lainsäädännössä.
- Arvopaperit, kuten osakkeet tai joukkovelkakirjat: vastuu Saksan arvopaperiesitelain (WpPG) 9 §:n ja sitä seuraavien pykälien mukaan.
- Sijoituskohteet, esim. tietyt yritysosuudet, etuoikeudeltaan huonommassa asemassa olevat lainat tai voitto-osuusoikeudet: vastuu Saksan sijoituskohdelain (VermAnlG) 20 §:n ja sitä seuraavien pykälien mukaan.
- Sijoitusrahasto-osuudet: vastuu Saksan sijoitustoimintalain (KAGB) 306 §:n mukaan.
- Täydentävästi: oikeuskäytännössä kehitetty siviilioikeudellinen esitevastuu, joka perustuu luottamuksen hyödyntämiseen.
Milloin esite on virheellinen?
Lakisääteisen vastuun lähtökohtana ovat tiedot, jotka ovat sijoituksen arvioimisen kannalta olennaisia ja jotka ovat virheellisiä tai puutteellisia. Tieto on virheellinen, jos se ei vastaa tosiasioita; myös ennusteiden ja arvioiden on perustuttava riittävään tosiseikastoon ja oltava liiketaloudellisesti puolustettavissa. Esite on puutteellinen, jos siitä puuttuu seikkoja, joilla on merkitystä sijoituspäätöksen kannalta.
Oikeuskäytännön mukaan ratkaisevia eivät ole yksittäiset lauseet, vaan se kokonaiskuva, jonka esite välittää. Myös muodollisesti oikeat tiedot voivat siten synnyttää virheellisen vaikutelman, jos riskejä vähätellään tai ne esitetään huomaamattomassa kohdassa. Tyypilliset riitakysymykset koskevat esimerkiksi kulujen ja palkkioiden esittämistä, henkilöllisiä ja taloudellisia kytköksiä tai tappioriskien kuvausta.
Kuka vastaa – ja mistä?
Lakisääteinen esitevastuu kohdistuu niihin, jotka ovat ottaneet vastuun esitteestä, sekä niihin, joiden aloitteesta esite on annettu. Näitä ovat tyypillisesti liikkeeseenlaskija ja mahdollisesti järjestelyssä mukana olevat luottolaitokset tai tarjoajat. Vastuu edellyttää tuottamusta; vastuutahot voivat vapautua vastuusta, jos ne osoittavat, etteivät ne tienneet tietojen virheellisyydestä tai puutteellisuudesta ja ettei tämä tietämättömyys johtunut törkeästä huolimattomuudesta.
Oikeusseuraamuksena on lähtökohtaisesti hankinnan purkaminen: sijoittajat voivat vaatia, että sijoitus otetaan vastaan hankintahinnan – laissa säädetyissä rajoissa – ja tavanomaisten hankintakulujen korvaamista vastaan. Jos sijoitus on jo myyty, kyseeseen voi tulla erotuksen korvaaminen. Vaatimus on poissuljettu muun muassa silloin, kun esitteen virhe oli hankintahetkellä tiedossa tai kun sijoitusta ei hankittu esitteen perusteella.
Määräajat ja vaatimusten toteuttaminen
Erityislainsäädäntöön perustuva esitevastuu kattaa vain hankinnat, jotka on tehty laissa säädetyn ajanjakson kuluessa yleisölle tarjoamisesta tai arvopapereiden ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi. Tämän lisäksi tulee vanhentuminen, joka – vaatimusperusteesta riippuen – voi määräytyä eri sääntöjen mukaan. Moniin vaatimuksiin sovelletaan Saksan siviililain (BGB) 195 ja 199 §:n mukaista yleistä vanhentumisaikaa, jonka alkaminen riippuu vaatimuksen perustavien seikkojen tietoon tulemisesta ja jota rajoittavat tiedosta riippumattomat enimmäisajat.
Yhteenveto
Esitevastuun tarkoituksena on varmistaa, että sijoituspäätökset voidaan tehdä oikeiden ja täydellisten tietojen pohjalta. Se, onko esite virheellinen, kuka siitä vastaa ja ovatko vaatimukset vielä toteutettavissa, riippuu kyseessä olevasta tuotteesta, hankinnan ajankohdasta ja asiakirjojen sisällöstä. Luotettava arvio edellyttää siksi säännönmukaisesti esitteen ja hankintaolosuhteiden huolellista arviointia.
Usein kysytyt kysymykset
Ei. Tappiot kuuluvat yleiseen sijoitusriskiin eivätkä sellaisenaan perusta vaatimusta. Esitevastuu voi tulla kyseeseen vain, jos esitteen olennaiset tiedot olivat virheellisiä tai puutteellisia ja muut laissa säädetyt edellytykset täyttyvät.
Se ei sulje vaatimuksia lähtökohtaisesti pois. Erityislainsäädäntöön perustuvassa esitevastuussa on pääsääntöisesti vastuutahojen asia osoittaa, ettei sijoitusta hankittu esitteen perusteella. Se, miten tätä konkreettisessa tapauksessa arvioidaan, riippuu hankinnan olosuhteista.
Esitevastuu perustuu esitteen virheisiin ja kohdistuu esitteestä vastuussa oleviin. Neuvontavastuu sen sijaan perustuu velvollisuuksien rikkomiseen henkilökohtaisessa neuvontasuhteessa, esimerkiksi suositukseen, joka ei sovi sijoittajalle tai sijoituskohteeseen. Molemmat vaatimukset voivat olla olemassa toisistaan riippumatta.
