Sen, joka hankkii sijoitusneuvontaa pankilta, varainhoitajalta tai rahoitusvälittäjältä, on voitava odottaa suositusta, joka sopii hänen omaan tilanteeseensa. Oikeudellisesti syntyy tällöin usein neuvontasopimus – myös ilman nimenomaista sopimista ja riippumatta siitä, maksettiinko neuvonnasta erillinen palkkio.
Tästä sopimuksesta seuraa velvollisuuksia. Neuvonnan on oltava sijoittajalle asianmukaista eli siinä on otettava huomioon sijoitustavoitteenne, riskinsietokykynne, taloudellinen tilanteenne ja kokemuksenne. Sen on lisäksi oltava tuotteelle asianmukaista: suositellun tuotteen olennaisista ominaisuuksista ja riskeistä on kerrottava oikein, täydellisesti ja ymmärrettävästi – esimerkiksi tappioriskistä, pääoman pitkästä sitoutumisesta tai rajoitetusta jälkimarkkinakelpoisuudesta. Tilanteesta riippuen on kerrottava myös palkkioista ja palautuksista, joita neuvonantaja saa suosituksesta.
Jokainen tappio ei ole seurausta väärästä neuvonnasta; kurssiriskin kantaa lähtökohtaisesti sijoittaja. Jos velvollisuuksia kuitenkin on rikottu, vahingonkorvausvaatimus voi tulla kyseeseen, ja se tähtää usein sijoituksen purkamiseen. Se, täyttyvätkö edellytykset ja voidaanko ne riitatilanteessa näyttää toteen, riippuu yksittäistapauksesta ja käytettävissä olevista asiakirjoista. Koska vaatimukset voivat vanhentua, varhainen arviointi on järkevää.